Takaisin

#opiskelijanturvana: Seksuaalinen häirintä kitketään puhumalla ja puuttumalla

Seksuaalinen häirintä on edelleen surullisen yleistä. Kouluterveyskyselyn (2019) mukaan 33% lukiolaistytöistä on kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua vuoden aikana. Lukiossa opiskelevista pojista 5,9 % kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää. Myös muut tutkimukset ja selvitykset vahvistavat käsitystä seksuaalisen häirinnän sukupuolittuneisuudesta. Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n tekemän “AMK-opiskelijoiden arvot ja asenteet” -selvityksen (2019) mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoista 17 % on kokenut opiskeluissaan jonkinlaista häirintää. Tästä joukosta seksuaalista häirintää kokeneita naisia oli 13 % ja miehiä 1 % vastanneista. Valitettavasti työelämä ei näytä sensitiivisemmältä. Elinkeinoelämän keskusliiton tutkimuksen (2018) mukaan työelämässä naisista häirintää on kokenut 38 %, kun taas miehistä seksuaalista häirintää on ilmoittaa kokeneensa 9 % tutkimukseen vastanneista. 

 

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (Ikonen & Halme, 2018) mukaan, seksuaalisesta häirinnästä kärsivät erityisesti jo valmiiksi haavoittuvammassa asemassa olevat nuoret: ulkomaalaistaustaisilla, toimintarajoitteisilla ja sijoitettuina asuvilla nuorilla seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat huolestuttavan yleisiä.

 

Viimeistään #metoo-kampanja toi seksuaalisen häirinnän tavanomaisuuden laajasti näkyväksi. Lainsäätäjä on tunnistanut ja tehnyt rangaistavaksi seksuaalisen häirinnän vuonna 1986 säädetyssä tasa-arvolaissa. Lain 7 §:n mukaisesti seksuaalisista häirintää on: “Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä laissa sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri.”

 

Seksuaalisen häirinnän kirjo on moninainen ja siksi häirintää on joskus vaikea tunnistaa. Häirintää ovat esimerkiksi vihjailevat eleet tai ilmeet, härskit puheet, nimittely, vartaloon tai pukeutumiseen liittyvät huomautukset sekä jatkuvasti yleistyneet seksuaalisesti värittyneet viestit tai kuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

 

Seksuaalisen häirinnän kitkeminen on kaikkien yhteiskunnan toimijoiden vastuulla. Avainasioita ovat aktiivinen seksuaalisen häirinnän ja väkivallan tunnistaminen, siihen puuttuminen ja oikea-aikaisen avun tarjoaminen. Koulujen, oppilaitosten ja työpaikkojen tulee tehdä selkeät ja velvoittavat ohjeistukset ja toimintamallit seksuaaliseen häirintään puuttumiseksi ja puheeksi ottamiseksi. Rakenteet ja käytännöt rakentavat kulttuuria, jossa jokaisen on turvallista olla oma itsensä. Myös lasten ja nuorten turvataitojen opettaminen sekä seksuaalikasvatus mahdollistavat kasvamisen itseä ja toisia kunnioittavaksi kansalaiseksi. Ammattilaisten on tärkeää tiedostaa häirinnän sukupuolittuneisuus sekä ne haavoittuvammassa asemassa olevat nuoret, joilla riski kohdata häirintää, on suurempi. Seksuaalinen häirintä ei saa olla maan tapa eikä se vähene asiasta vaikenemalla.

 

Katja Asikainen

Vaikuttamisen asiantuntija

Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry